Ei tule uni ei

Paska homma aamulla tarttis herätä töihin vaan ei väsytä.
Aina välillä käy näin, ensin nukahtaa muutamaksi hetkeksi ja sit herää just sopivalla hetkellä ja avot.... Ei tule uni sit millään
Vähän ja varmaan vähän enemmänkin liittyy pientä stressiä duuni jutuista. Tuntuu ettei taas oikeen suoriudu mistään. Aika rientää ja hommat ei vaan etene. Ehkä joo siitä tää paska. Mut parempi kirjotella vaikka tänne sekavia kun alkaa kattoon pornoa..

No Nyt Pornoa ja Heti

Juu hei vaan pitkästä aikaa. Hassu fiilis valtasi äsken mieltä, puolihuolimaton valuminen kohti pornoa.
Eli siis semmonen "Nyt pitää kattoo jotain alastonta muuten kuolen tähähän paikkaan" Mut onneksi sain itseni revittyä siitä irti lirjoittelemaan tätä tekstiä.

En oikein edes tiedä mikä siinä lähti viemään, joku tommonen Maanantai väsy ?

Mut ei haluis, ei oo tarvetta, ei oo ollu nyt yli seitsemään kuukauteen, kai sitä nytkin voi olla ilman tuota paskaa, voihan ? No voi kyllä.

Aamu ja ahdistus

Jostain tekee mieli kirjottaa, ja ahdistaa joku asia. En oikein tiedä miksi tänne kirjottaminen tuntuu jotenkin vaikeemmalta kun vuodatukseen ? 

jotenkin vaan on suurempi kynnys. Vaikka eihän sillä ole mitään väliä kun tämä on mun henkilökohtainen ajatusten tulva, tykkää näistä kukaan tai sitten ei. Ja jos joku lukee niin kiva jos ei kiinnosta voi sit jättää lukematta.

Fiiliksiä

Stressiä ja ahdistusta, nyt juuri. Ei hyvä fiilis ollenkaan toisaalta kun kelaa miksi niin eihän sitä oikeesti edes ole. Ellei sit itse aiheuta....:

"Niin helvetisti tekemistä ettei kerkee tekeen mitään"

Niin no jos nyt sit tekisit edes jotain niistä asioista joita pitäisi tehdä etkä vaan miettis niiden tekemistä. 

"Liikunta on jäänyt, kunto rapistuu ja sitä vaan läskistyy"

Jaa samaa shittiä kun tuo edellinen jos sen ajan käyttäisi liikuntaan mitä miettii että pitäis liikkua niin tulis ainakin jotain tehtyä :-) mut kun mukavampi on voivotella.

Johtopäätös

Pitäisi varmaan myös oppia hyväksymään että oikeesti ei kaikkee kerkee tekemään ja sen sijaan että vaan miettii asioiden tekemistä tekis niitä. Oon muistaakseni jakanut aiemminkin siitä että tilanteissa jossa olisi paljon hommia ajaudun helposti semmoseen loputtomaan priosointi luuppiin jossa jymähdän miettimään mikä nyt olisi se tärkein asia tehdä. Oikeesti näissä tilanteissa kuitenkin helpointa olisi vaan ottaa yksi niistä asioista ja tehdä se pois.

Näin olisi sit yks homma vähemmän, varsinkin kun monesti tuohon loputtomaan priorisointiin kuluu enenmmän aikaa kun itse tekemiseen....

Jatkosuunnitelma

Ei sinänsä mitään uutta kauraa tämä. Oleellinen asia on hanskata jotenkin erilailla kuin aikaisemmin.

Aikaisemmin näissä tilanteissa on ollut helpointa paeta paikalta; Muna käteen ja runkkaamaan, valitaan vaan joku kiva fantasia ja voidaan paeta paikalta hetkeksi ihanaan maailmaan jossa olen täydellinen ja kontroloin kaikkea.

Auttaa hetken, vaan kun paska palaa takas: Hommat on edelleen tekemättä ja aikaa on kulunut monta yksikköä ja paine kasvaa.

Mitä sitten  voi tehdä ? No helvetti kattoo vaikka koko päivän pornoa tai aloittaa haaveilun huorissa käymisestä. ja jälleen käyttää kaiken ajan addiktioon sen sijaan että hoitaisi ne mieltä painavat asiat pois....

 Juu ei vaikuta houkuttelevalta suunnitelmalta, been there seen that. Lopputulos on aina ollut silkaa paskaa. Joten: Selkävoimistelua, meditoitia, ja sit rästihommia, laskujen maksu vaikka ekaks. Mukavaa päivää kaikille !

Putsia

Pitkään aikaan ei tänne ole tullukaan kirjoteltua. Onneksi ei ole ollut mitään "Mielenkiintoista" raportoitatavaa :-)
Puolivuotta ja rapiat on menny kuivilla on pysytty. Välillä on ollut vaikeampaa ja välillä helpompaa. Pääsääntöisesti kuitenkin ok. Huoriin meno ajatus ei ole kiusannut eikä oikein mainosten selailukaan.
Välillä kuten tänään on tehnyt mieli katsoa pornoa, en sit ole siihen lähtenyt onneksi.

Uudessa Suhteessa

Vähän yli pari kuukautta takana seurustelua uudessa suhteessa, ja olen ihan simo onnellinen, rakastunut. Joku voisi ajatella, että alkuhuumaa kyllä se ohi menee ja arki astuu kuvioon.
Näin varmaan jossain määrin ajan kanssa tapahtuu arki tulee olo tasaantuu jne.
Tai sit ei, ehkä joka herään ja olen yhtä onnellinen ja kiitollinen annetuista hetkistä hänen rinnallaan. Ei voi tietää, mutta juuri tänään voin olla onnellinen tässä ja nyt.

"Juuri tänään" se on "the juttu", olla onnellinen  ja kiitolinen tästä hetkestä.

Olen mietiskellyt paljon miten erilaista kaikki on verattuna aiempaan suhteeseen. Aiemmassa suhteessani oli paljon paskaa oman addiktiivisen käytökseni takia mitä ei käy kiistäminen missään muotoa.
Mutta oli myös asioita jotka olisivat olleet toisen ihmisen vastuulla. Vastuu omasta onnellisuuudesta. Hän sanoi joskus minulle
 "Ajattelin että voit parantaa minut ja tehdä minusta onnellisen"
Ja minänähän yritin yrintin parantaa tehdä hänestä ehjän ihmisen. Vaan eipä onnistunut molemmat sairastuivat lisää.
Hän satutitti minua asioilla joita olin itsestäni kertonut; Häpeällä addiktiollani, Häpellä köyhyydestä.
uudestaan ja uudestaan. Ja minähän häpesin, runkkasin ja mokasin. Satutin häntä lisää ja kierre jatkui. Päässä takoi "Tämä ei ole normaalia" "olenko oikeassa suhteessa" "Muuttutuko mikään koskaan"

Nyt on erilaista; Asioista keskustellaan ilman että toinen ottaa itseensä kun kertoo peloistaan ja tunteistaan. Jos jomman kumman demonit nousevat esiin voi niistä kertoa ja toinen tukee ja auttaa. On tunne että toinen ihminen rakastaa minua ja minä häntä juuri sellaisena kuin on; Puutteineen pelkoineen heikkouksineen, vahvuuksineen. Ihan kokonaisena.

Hieno tilanne mutta toisaalta pelottavakin

Pelko

"Mua pelottaa toi sun addiktio" 
Sanoi rakkaani mulle just puhelimessa. Addiktio oli noussut kiusaamaan hänen mieltään:

• Voiko luottaa
• Elänkö tässä hetkessä, elääkö mieleni addiktion haavemaailmassa.
• Mitä jos 

Hyviä ja valideja kysymyksiä. Johon ei kai muuta ratkaisua ole kuin elää tässä hetkessä, tätä päivää. Huomisesta ei tiedä, mutta juuri tänään voin valita toipumisen.

Raskasta rakkaalleni on tämä, toivottavasti ei tartte olla hänelle koskaan kertomassa, että retkua on tullut.

Itselle tuo keskustelu nosti myös pelon pintaan johon ei ole varaa:
"Tää oli nyt tässä, minut jätetään" Eli fiilis että kyllähän tämän tiesi ei mua kukaan voi rakastaa kuitenkaan.

Malliesimerkki miten tyhjästä nousee paska joka pilaa kaiken. Kun ei oikeesti ole mitään hätään kaikki on hyvin tänään, oli eilen, toivottavasti myös huomenna. Onneksi juteltiin asiasta. Asioista puhuminen onkin ainut mitä voi tehdä jotta pelko poistuu.

Luovien Eteenpäin

Eilen oli hankalaa. Ilalla iski himo mennnä tonkimaan poikani huoneeseen josko hänen tyttöystä olisi jättänyt pikkareitansa sinne.

Onneksi en mennyt sen sijaan tekstasin ryhmäkaverilleni, jotta tulisin tuon paskan kanssa näkyväksi.
Hyvä ratkaisu sillä tuo halu hävisi. ja tänään on hyvin nukutun yön jälkeen ollut parempi fiilis.
Pikkari homma nostaa hirveen häpeän ja syyllisyyden ja tuntuu tosi perverssiltä paskalta.
Huorissa käynti ei tunnu yhtää niin hävettävältä, ja sen kanssa on helpompi tulla kaapista ulos.
Kierointa hommassa on ettei se oikeasti kiihota, on vaan jälleen addiktion uusi ilmenemismuoto jolla olisi hyvä häpäistä itseänsä jotta voisi tuntea itsensä arvottomaksi paskaksi.

Joku voisi ajatella että seksiaddiktio olisi jotenkin "magee" sairaus; "Panis vaan koko aika" 
Vaan eipä tosiaan ole. Synkkää paskaa, jossa koittaa paeta pahaa oloa, tätä hetkeä.Jjollain perversillä tavalla, joka sotii kaikin mahdollisin tavoin omaa moraalia vastaan.
Itselle kauheinta on voimattomuus: Tietää täysin miten väärin esim huorissa käynti on puolisoa kohden, mutta menee vaan kun ei voi mitään. Kun on sitten käynyt kupla puhkeaa häpeä ja itseinho iskee kuin tuhat volttia.

Tuota voimattomuutta on vaikea käsittää jos ei itse sairasta mitään addiktiota. Helposti ajattelee, että paska puhetta ja tekosyy perseilyyn. 
Miksei vaan ole dokaamatta tai runkkamatta "kuka pakottaa laittamaan rahaa siihen pelikoneeseen"

Onneksi sitä ei ole avuton vaikka onkin voimaton. Itselle 12-askeleen ryhmät on suoneet avun ja helpotuksen. Jännä ja paradoksaalinen homma:

• Voimattomuuden myötämisestä saa voimaa.
• Pitää luovuttaa jotta voi voittaa taistelun.
• Suurin apu ( ainakin itselle) tulee kun omalla paskuudella voi auttaa muita.